Miksi turhasta roinasta luopuminen on niin vaikeaa?
Suomalaisessa kodissa on keskimäärin 10 000 tavaraa, joista noin 70% jää käyttämättä.
Komerot, vintit, kellarit ja autotallit pursuavat roinaa.
Sitä lastataan sängyn alle, parvekkeelle, ammeeseen, saunan lauteille. Kun oma koti täyttyy, vuokrataan varastotilaa.
Vielä viitisenkymmentä vuotta sitten suomalaiset sinnittelivät niukkuudessa. Nyt kaikkea on liikaa, ja tavarapaljous on muuttunut rikkaudesta haitaksi.
Te Velde-Luoma on järjestänyt viiden vuoden ajan avoimia luentotilaisuuksia, joissa hän opastaa hallitsemaan tavarakaaosta. Osallistujat ovat usein keski-ikäisiä tai sitä vanhempia, yleensä naisia, joiden nurkkiin on ehtinyt kertyä yhtä sun toista. Joukkoon mahtuu myös yltäkylläisyydessä kasvaneita nuoria, joita ylimääräinen krääsä on alkanut ahdistaa.
Taustalla menettämisen pelko?
Miksi me sitten hamstraamme? Siksi, että perimä ei ole muuttunut samaan tahtiin elinolosuhteiden kanssa. Anne te Velde-Luoma vertaa tavarapaljoutta ylipainoon.– Meillä on yhä taipumus tankata rasvaa ja sokeria ikään kuin varastoon, vaikka se ei enää olekaan energiantarpeen tyydyttämisen kannalta tarpeen. Samasta syystä haalimme tavaraa, kunnes se aiheuttaa ylipainoon verrattavan kuormituksen.
Tavaran hankkimisesta saatu mielihyvä katoaa noin kuudessa viikossa. Sen jälkeen alkaa jo tehdä mieli uudempaa, hienompaa ja kalliimpaa mallia. Himoittu esine unohtuu ja sulautuu osaksi roinavuorta.
Tavaraa säilytetään usein kaiken varalta. Ajattelemme, että sille voi löytyä käyttöä joskus myöhemmin. Joku vetoaa velvollisuudentuntoon: mummon vanha kahviastiasto pitää säästää perilliselle.
Perimmäinen syy on Anne te Velde-Luoman mukaan usein menettämisen pelko. Muistot toimivat todistuksina saavutuksista, dramaattisista tapahtumista, onnellisista hetkistä. Rivi matkamuistoja hyllyssä kertoo, että maailmaa on kierretty. Lahjaksi saatu vaasi tai koriste-esine muistuttaa, että sinusta on välitetty.
– Tavarat pitävät meitä kiinni joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Siten ne vievät huomion tästä hetkestä – elämästä, joka pitäisi elää nyt.
Hyötyä vai haittaa?
– Moni luulee, että järjestyksen luominen vaatii itselle rakkaista tavaroista luopumista. Usein käy päinvastoin: kun päästää irti turhasta ja tarpeettomasta, tärkeille esineille jää enemmän tilaa.Nyrkkisääntö kuuluu: jos tavarasta ei ole hyötyä, siitä on haittaa.
1. Inventoi
Tee inventaario kaikesta, mitä omistat. Lähde tutkimusretkelle asuntosi säilytystiloihin.Avaa yläkaapit, tutki sängynaluset, käy ullakolla, kellarissa, vajassa ja autotallissa.
Kirjoita muistiin löytämäsi tavarat.
2. Lajittele
Tarkastele tavaroitasi kuin vieraan silmin ja kysy jokaisen kohdalla: onko tällä esineellä oikeus olla kodissani? Laita ”plus”-merkki hyvää mieltä tuottaville tavaroille, ”miinus” ikävän olon aiheuttaville ja ”nolla” kaikelle sille, mikä tuntuu neutraalilta. Kysy itseltäsi, mihin nämä tuntemukset perustuvat. Se auttaa sinua tuntemaan itseäsi ja tiedostamaan säilytysmekanismejasi. Sen jälkeen voi alkaa hahmotella tavaroiden tärkeysjärjestystä.Miinustavaroiden (kuten velvollisuudentunnosta säilytetyt lahjat) karsiminen tuottaa tuplanautinnon: pääset epämiellyttävästä esineestä eroon ja saat lisää tilaa.
Vaikeampia ovat plussatavarat: kirjeet, kortit, päiväkirjat, kalenterit, käsityöt. Ne symboloivat meille tärkeitä asioita, joten niiden hävittäminen saattaa myöhemmin kaduttaa.
Tarkkaile nollatavaroiden lukumäärää: kuinka monta varapeittoa ja -tyynyä tarvitset? Määrittele, mitä kohtuus tarkoittaa juuri sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti