Niiden koivet ovat kuivat tikut: melkein pelkkää luuta, nahkaa ja jänteitä. Kylmänarka pehmytkudos, jalkoja liikuttavat lihakset ja enimmät hermot sijaitsevat höyhenten suojassa.
Lisäksi lintujen jaloissa solukalvojen rasvahapot ovat juoksevampia kuin meillä. Niinpä sorsa voi seisoa jäällä ja räpylät toimivat, mutta avantouimari tarvitsee tossut estääkseen jalkojaan puutumasta jo ennen veteen menoa.
Lintu pystyy ohjaamaan lämmintä verta jalkoihinsa tarpeen mukaan.
Jos lintu uhkaa jäätyä räpylöistään, se pystyy ohjaamaan lämmintä valtimoverta jalkoihinsa. Hermosto avaa verisuonia. Matkalla kohti alaraajoja veri jäähtyy, ja varpaissa lämpötila on vain vähän plussan puolella. Koska räpylät ovat viileät, niistä ei karkaa lämpöä hukkaan.
Kylmennyt veri taas ehtii lämmetä matkalla takaisin sydämeen, kun se virtaa syviä laskimoita pitkin. Ihon alla oleviin laskimoihin veri kulkeutuu vaikkapa lennon aikana, jolloin linnun pitää poistaa elimistöstään liikaa kuumuutta.
Sorsa tuskin tallustelee tai seisoskelee jäällä huvikseen, vaikka voi jopa levätä hyisellä alustalla. Silloin se makoilee ja vetää jalkansa höyhenyksen uumeniin. Eikä kyse ole mistään kevytuntuvatakista, vaan linnun massaan nähden muhkeasta lämpöpuvusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti